Taianomainen romaani kuurupiiloon kadonneen veljen etsinnästä.

M ei ole tavallinen lapsi: hän joutuu opettelemaan arkipäiväisetkin asiat kuin muualta tullut vakooja. Iloa tuo isoveljen kehittelemä maailman ihmeellisin leikki, marsilainen kuurupiilo.

Kun loistava isoveli katoaa, M syyttää itseään. Vuosien päästä hänen on lähdettävä etsimään totuutta veljen kohtalosta ja siitä, mistä kuurupiilossa todella oli kyse. Matka vie Marrasvirran kaupungin kaduille, missä niittitakkiset yönaakat ja fanaattiset skinheadit antautuvat jokaöiseen kuolemantanssiin.

Viidelletoista kielelle käännetyn Pasi Ilmari Jääskeläisen viides romaani on huikea matka uskollisuuteen, petokseen ja syyllisyyteen.

Huomasin, että kesällä julkaistavan romaanini Kuurupiilon anatomia (Atena 2023) kansi on jo netissä Risingshadow-sivustolla nähtävissä, joten laitettakoon se näkyviin myös täällä:

Allekirjoitin juuri edustussopimuksen Rights & Brands -agentuurin kanssa.

Lämpimät kiitokset pitkästä ja hedelmällisestä yhteistyöstä edelliselle agentilleni Kontext Agencylle!

Tästä jäi aikoinaan tekijänkappale saamatta, joten kun tilasin jotain Amazonista, heitin tuonkin ostoskoriin, jotta saan julkaisun omiin kokoelmiini. Mukana siis pienoisromaani/pitkänovelli Missä junat kääntyvät, jolla voitin Portti-lehden novellikisan vuonna 1997 ja Atorox-palkinnon. Tarina julkaistiin ensin Portti-lehdessä ja sitten vuonna 2000 julkaistussa Portti-kirjojen pokkarissa nimeltään Missä junat kääntyvät. Vuonna 2008 Atena julkaisi päivitetyn version novellikokoelmasta nimellä Taivaalta pudonnut eläintarha. Kirjoitin sitä varten muutaman uuden tarinan ja uusiksi nuo vanhemmat tarinat, tällä kertaa kustannustoimittajan avulla. Tuossa vaiheessa oli tietysti minulle jo kirjoittajakokemustakin kertynyt ja oma kirjoitustaito kehittynyt, joten uudet versiot ovat erityisesti kielen osalta erilaisia kuin aiemmat.

Professori Liisa Rantalaiho käänsi ystävällisesti ja pyyteettömästi useita novellejani englanniksi jo ennen kuin olin kirjoittanut esikoisromaaniani, joka sittemmin käännettiin useille kielille. Näitä Rantalaihon novellikäännöksiä on julkaistu useissakin kansainvälisisissä julkaisuissa, myös tuossa kuvan kokoelmassa, jossa siis on käännös tarinasta sellaisena kuin se alkujaan oli.

Olen kirjoittanut Kosmoskynään artikkelin ko. novellin kirjoitusprosessista. Se löytyy täältä: https://kosmoskyna.net/Arkisto/2000/2000-01/Ideasta_Atoroxiin.htm

Sain pohjatekstiksi Poen Punaisen kuoleman naamion. Antologiassa mukana monta kollegaa, tarkempia tietoja täältä:

https://www.aidinkielenopettajainliitto.fi/verkkokauppa/kirjat/ihmisia-ajan-sylissa-uusi-novell/

Edelliset teoksenihan ovat:

Väärän kissan päivä. Romaani. Atena 2017.

Sielut kulkevat sateessa. Romaani. Atena 2013.

Harjukaupungin salakäytävät. Romaani. Atena 2010.

Taivaalta pudonnut eläintarha. Novelleja. Atena 2008.

Lumikko ja yhdeksän muuta. Romaani. Atena 2006.

Missä junat kääntyvät. Novelleja. Portti-kirjat 2000.

Lisäksi Storytelista löytyy 10-osainen äänikirjasarjani Rakastavaiset joita ei ollut.

Vuonna 2010 Suomessa julkaistu toinen romaanini Harjukaupungin salakäytävät (Atena) on viimein ilmestymässä myös Unkarissa nimellä Dombvárosi rejtekjáratok.

https://www.typotex.hu/book/11232/pasi_ilmari_jaaskelainen_dombvarosi_rejtekjaratok

Tässä uusintana bloggaukseni vuosien takaa:

Palaute on ollut pääosin hyvää. Huomattavaa osaa lukijoista kuitenkin näyttäisi kiusaavan se, että romaanin lopun on koettu jättävän monta asiaa avoimeksi. Tavallaan se jättääkin, mutta vaikka tarkoituksellisesti halusin välttää rautalankaa ja loppuselittelyjä, kaikki kuitenkin on selvitettävissä.

Myönnän viehtyneeni David Lynchin elokuvaan Mulholland Drive, jota katsojat ovat yrittäneet avata mm. ohjaajan itsensä antamien vihjeiden avulla, ja tämä viehtymys näkyy myös Lumikossa siten, että moni lukija on tuntenut itsensä petetyksi, kun ei olekaan saanut vastausta romaanin herättämiin kysymyksiin. Halusin tehdä romaanista yhdellä tasolla myös dekkarin – sillä erotuksella, että asioiden loppuselvittely alkaa vasta, kun lukija on lukenut viimeisen sivun ja sulkenut romaanin.

Otin Lynchistä mallia myös siinä, että laadin tulkintaohjeet niille, jotka eivät saaneet ratkaistuksi romaanin arvoitusta itse. Julkaisen ne tässä uudestaan:

LAURA LUMIKON OLEMUS ELI MITÄ HÄNELLE OIKEASTAAN TAPAHTUIKAAN:

Lue erityisen tarkasti sivut 45 (Otuksela-katkelma), 64 (LL:n tulon viivästyminen), 73 (katoaminen), 79 (auto), 81 (tiedottajan sanat), 129 (Märänkäisen olemus, vrt. LL), 139 – 140 (Laura Lumikon elämäkerta), 161 (Otuksela), 173 (ampiainen), 179 (Laura Lumikon jälkimmäinen repliikki), 192 (valokuva LL:sta niityllä), 222 (Laura Lumikon repliikki), 224 (Laura Lumikon päänsärky ja sen syyt), 259 (auto), 270 (Lumikon keskeneräisen romaanin aloitus), 273 (Aura Jokisen havainto), 283 – 284 (Aura Jokinen vuotaa), 293 – 296 (Janssonin kertomus), 304 (Ellan romaani), 310 (Lumikon keskeneräisen romaanin aloitus).

Muistikirjasta: Tämän yhdyssanan molemmat osat voivat olla yhtä epäluotettavia. Lue s. 28 ja s. 110.

Mainittakoon, että sivun 310 vihjettä kannattaa miettiä tarkasti. Se antaa selityksen lähes kaikkeen muuhun.

https://kauppa.atena.fi/sivu/tuote/?id=1960346

Kirjan saa Atenan sivulta oheisen linkin takaa. Laita e-kirja koriin ja kirjoita kampanjakoodi VAARAKISSA niin saat ladata kirjan ilmaiseksi!

Lainaus Aamulehden arvostelusta:

Jääskeläisen neljäs romaani Väärän kissan päivä on upea mikstuura muistisairautta, omaishoitajuutta, lähihistoriaa ja lähitulevaisuutta. Jääskeläinen tutkii ikuista filosofista kysymystä: tekevätkö muistomme meidät, vai teemmekö me muistomme?

Väärän kissan päivän päähahmo on arkkitehti nimeltä Kaarna, joka saa hälytyksen muistisairaan äitinsä kuolinvuoteelle hoitokotiin. Äiti on kansainvälisen uran tehnyt psykoterapeutti, uusien hoitojen kehittäjä ja DDR:n totalitariassa koulutuksensa saanut muinainen vasemmistoradikaali.

On ilahduttavaa huomata omien teostensa päätyvän kirjallisuudenopiskelijoiden tutkimuskohteiksi ja jännittävää lukea heidän tutkielmiaan ja selvittää, millaisia kuvioita muut teoksistani löytävät. Minähän olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana koulutukseltani suomen kielen maisteri, kirjallisuus jäi sivuaineeksi, mutta IB-koulussa opettaessani äidinkieli oli käytännössä pelkkää kirjallisuusanalyysiä, joka on älyllisten lajien joukossa yksi suosikeistani.

Linkkejä tutkielmiin löytyy tämän sivuston tältä sivulta! Viimeisin taitaa olla Mira Muhosen tutkielma nimeltään ”Kengät kummajaisesta, kahdet kauheuksista” – groteski ja metafiktiivisyys syväläisten ja jumalan rakentumisessa Pasi Ilmari Jääskeläisen teoksessa Sielut kulkevat sateessa.