VÄÄRÄN KISSAN PÄIVÄ:
Jääskeläisen neljäs romaani Väärän kissan päivä on upea mikstuura muistisairautta, omaishoitajuutta, lähihistoriaa ja lähitulevaisuutta. Jääskeläinen tutkii ikuista filosofista kysymystä: tekevätkö muistomme meidät, vai teemmekö me muistomme?
SIELUT KULKEVAT SATEESSA:
Lumikko oli vasta lupaus tulevasta, Sielut kulkevat sateessa kirkas lunastus. Carpe diem -henkisen romaanin lopussa soi Edith Piafin tahtiin kaunis kiitos elämälle.
HARJUKAUPUNGIN SALAKÄYTÄVÄT:
Psyyken tuntemattomia sivuja tämä merkillinen ja merkittävä kirja ahmii kuin tietokone ja oksentaa ulos kuin rujo, alaston ihminen.
TAIVAALTA PUDONNUT ELÄINTARHA:
Kertomusten näennäisellä uskomattomuudella ei ole enää väliä, jos kertojan taidot ja kyvyt riittävät vakuuttamaan lukijan näiden maailmojen olemassaolosta ja elävyydestä; viime kädessä lukijan elämyksien omassa todellisuudessa. Tällainen harvinainen kyky Jääskeläisellä kirjailijana on, eikä näin ollen ole mikään ihme, että häntä on jo käännetty myös muille kielille.
Ja mitä tämä kaikki suvereenius puolestaan vaatii? Se vaatii kertojalta lukijan viettelemistä, silmänkääntöä ja hyvin kauniita valheita. Ominaisuuksia, joita kotimaisessa kirjallisuudessamme ei ole liiemmälti ollut. Näin ollen Jääskeläisen kertomuskokoelma on enemmän kuin tervetullut, ja merkityksellinen asia koko uuden kotimaisen proosan kehityksen kannalta.
LUMIKKO JA YHDEKSÄN MUUTA:
Ahmin Lumikon ja yhdeksän muuta varsin nopeasti, sillä yllätyskäänteitä täynnä oleva juoni lumosi minut ja veti syövereihinsä.
Pasi Ilmari Jääskeläinen 