Tässä uusintana bloggaukseni vuosien takaa:

Palaute on ollut pääosin hyvää. Huomattavaa osaa lukijoista kuitenkin näyttäisi kiusaavan se, että romaanin lopun on koettu jättävän monta asiaa avoimeksi. Tavallaan se jättääkin, mutta vaikka tarkoituksellisesti halusin välttää rautalankaa ja loppuselittelyjä, kaikki kuitenkin on selvitettävissä.

Myönnän viehtyneeni David Lynchin elokuvaan Mulholland Drive, jota katsojat ovat yrittäneet avata mm. ohjaajan itsensä antamien vihjeiden avulla, ja tämä viehtymys näkyy myös Lumikossa siten, että moni lukija on tuntenut itsensä petetyksi, kun ei olekaan saanut vastausta romaanin herättämiin kysymyksiin. Halusin tehdä romaanista yhdellä tasolla myös dekkarin – sillä erotuksella, että asioiden loppuselvittely alkaa vasta, kun lukija on lukenut viimeisen sivun ja sulkenut romaanin.

Otin Lynchistä mallia myös siinä, että laadin tulkintaohjeet niille, jotka eivät saaneet ratkaistuksi romaanin arvoitusta itse. Julkaisen ne tässä uudestaan:

LAURA LUMIKON OLEMUS ELI MITÄ HÄNELLE OIKEASTAAN TAPAHTUIKAAN:

Lue erityisen tarkasti sivut 45 (Otuksela-katkelma), 64 (LL:n tulon viivästyminen), 73 (katoaminen), 79 (auto), 81 (tiedottajan sanat), 129 (Märänkäisen olemus, vrt. LL), 139 – 140 (Laura Lumikon elämäkerta), 161 (Otuksela), 173 (ampiainen), 179 (Laura Lumikon jälkimmäinen repliikki), 192 (valokuva LL:sta niityllä), 222 (Laura Lumikon repliikki), 224 (Laura Lumikon päänsärky ja sen syyt), 259 (auto), 270 (Lumikon keskeneräisen romaanin aloitus), 273 (Aura Jokisen havainto), 283 – 284 (Aura Jokinen vuotaa), 293 – 296 (Janssonin kertomus), 304 (Ellan romaani), 310 (Lumikon keskeneräisen romaanin aloitus).

Muistikirjasta: Tämän yhdyssanan molemmat osat voivat olla yhtä epäluotettavia. Lue s. 28 ja s. 110.

Mainittakoon, että sivun 310 vihjettä kannattaa miettiä tarkasti. Se antaa selityksen lähes kaikkeen muuhun.