Tässä vaiheessa (4.9.) uusin romaanini on tietääkseni saanut kolme arviota. Ensimmäinen julkaistiin Savon Sanomissa, sama arvio kiertääkin sitten aika monta lehteä, myös Keskisuomalaisen, mikä vähentää ikävästi arvioiden moniäänisyyttä – ei ole tavatonta, että se asia, josta yksi kriitikko teosta moittii, on toisen kriitikon mielestä erityinen ansio, ja päinvastoin.

Mikko Jämsén ihmettelee, miksi kirja on niin paksu, lähes 600-sivuinen. Kieltä kiitellään mutta muuten romaanin olisi hänen mukaansa pitänyt olla ytimekkäämpi, ryhdikkäämpi, suoraviivaisempi.

Jari Olavi Hiltunen toteaa Satakunnan Kansassa, että ”lopputulema on tyylikäs mutta hivenen ylipitkä spefiromaani, jonka kerronta hieman ajoittain laahaa kuin polkupyörän jarru. Päähenkilön sukupuolettomuuden kuvaus on kuitenkin riipaisevan havainnollista.”

Kirjavinkkien Hannu kuvailee teostani ”laajaksi punk-eepokseksi, joka kuvaa yhtä aikakautta ja sen alakulttuurin ihanteita ja kipukohtia pieteetillä”. ”Kirjan vahvuus on oikeastaan ihan jokaisen henkilöhahmon kompleksisuus.”